***

RAMÓN AJOI YSIKAKKOSEN BUSSIA (1975-)

Kun Ramón pääsi liikennelaitokselle töihin hän sai Ysikakkosen joka kulki Rautatientorilta Myllypuroon. Se oli ennen metroa, Roihuvuoren liittymästä
Itäväylältä alas, teollisuusalueen läpi, sitten vesitornin alta ja Myllypadontielle. Vuoden jälkeen Ramón näki jopa unia reitistä. Hyvä niin, hän pystyi viimein unohtamaan Allenden viimeiset päivät ja La Monedan tuhon.

Vanhemmista matkustajista näki, etteivät he oikein uskoneet että bussi voisi päästä perille oikealle päätepysäkille ja oikeaan aikaan kun ratissa oli tommonen, ihan inkkarin näköinen tyyppi. Ramónin teki mieli sanoa, että hänellä on insinöörin tutkinto, kyllä hän osaa kuljettaa bussia moottoriväylää pitkin.

Pitkään hän piti suunsa kiltisti kiinni, mutta eräänä talvi-iltana hän kysyi bussin viimeiseltä matkustajalta, halusiko tämä kenties mennä jonnekin muualle kuin Myllypadontielle? Keski-ikäinen, nuutunut mies katsoi Ramónia kuin hullua, mutta sanoi sitten, ettei ollut käynyt katsomassa iäkästä äitiään lähes puoleen vuoteen. ”Missä?” Ramón kysyi. ”Keravalla”, sanoi mies.

Ramón poisti ysin ja kakkosen sekä edestä että takaa, ajoi Keravalle, odotti, ja ajoi sitten aikamiespojan takaisin Myllypuroon. Kun tarkastajat kuulivat asiasta, he hämmentyivät niin etteivät edes osanneet antaa Ramónille potkuja.

Eräänä kesänä vaalea kolmekymppinen nainen luki Nerudan runoja bussin keskivaiheilla. Ramón yskäisi mikrofoniin ja kysyi sitten, voisiko Nerudaa lukeva rouva tulla käymään kuljettajan luona. Ramón ja nainen juttelivat hetken ja vaihtoivat sitten puhelinnumeroja.

Nainen asui pienessä puutalossa kaupungin pohjoispuolella tyttärensä kanssa, Ramón kävi heillä syömässä monta kertaa. Hän kertoi naiselle, että oli omistanut hyvän asunnon Santiagon keskustassa ja että hänen suvullaan oli parikin taloa etelässä, Patagoniassa, talot olivat korkealla kukkulalla josta oli näkymä vehreään laaksoon ja toisen talon patiolta näkyi maailman eteläisin meri, fin del mundo.

Kaikesta huolimatta Ramón oli palava sosialisti, ja hän yritti selittää naiselle miksi, mutta nainen ei oikein ymmärtänyt. Heistä tuli hyvät ystävät, mutta heistä ei koskaan tullut rakastavaisia: jokin puuttui.

Kjell Westö (c) 2011